Ohoi, missä olet ammattiylpeys? Kun työnantajan ahneus pakottaa hutiloimaan

Yksi vastenmielisimmistä asioista, joita työnantaja voi työntekijöilleen tehdä, on luoda olosuhteet, joissa ammattiylpeys ei ole mahdollista.

Ammattiylpeydestä minulle tulee ensimmäisenä mieleen Pauligin Juhla Mokka -mainos, jossa mies veistää venettä tinkimättömällä ammattitaidolla ja parhaista mahdollisista raaka-aineista. Tosielämässä tällainen ammattiylpeys alkaa kuitenkin olla mahdotonta, koska asiat pitää saada tehtyä nopeammin ja halvemmalla.

Kilpailustrategia vaikuttaa houkuttelevuuteen työnantajana

Kun kannattavuutta keinolla millä hyvänsä optimoivan työnantajan standardit laskevat vuosi vuodelta yhä alemmaksi, entistä surkeampi lopputulos täyttää ”riittävän hyvän” kriteerit. Aina löytyy niitäkin asiakkaita, joille huono laatu kelpaa tai jotka ovat liian arkoja reklamoimaan, jolloin ylimääräisiä ponnisteluja kaivataan ainoastaan tyytymättömän asiakkaan menettäessä malttinsa.

Yritys sysää vastuun mielellään asiakkaalle, joka ei kitupiikkinä halua maksaa laadusta. Tai kiinalaisille, jotka polkevat hintoja kuin mitkäkin kaistapäät.

Ajatus siitä, että laadulla tai hyvällä palvelulla voisi vielä kilpailla, tuntuu kaukaiselta. Näin siitäkin huolimatta, että kuluttajat ovat entistä laatutietoisempia. Uskon, että tällaisen kilpailustrategian valitseva organisaatio olisi mitä houkuttelevin työpaikka parhaille osaajille.

Lue myös: Direktio-oikeus on ammattitaidottoman esimiehen suojaverkko

Työnantaja voi asiakaslupauksessaan korostaa laatua ja asioiden tekemistä ”kerralla oikein”, mutta liialliset tehokkuusvaatimukset sekä vääränlaiset tavoitteet, mittarit ja palkitsemismallit puhuvatkin tyystin toisenlaista kieltä.

Ammattiylpeys voi olla taakka

On kyse sitten rakennusmiehestä, ohjelmistokehittäjästä, myyjästä tai luovasta suunnittelijasta, ammattiylpeyden menettäminen tuntuu pahalta. Systeemi pakottaa yksilön luopumaan tärkeimmästään, koska muut tekijät ajavat ammattiylpeyden edelle.

Yhtäkkiä ammattiylpeys onkin taakka, eikä suinkaan voimavara. Laadukkaasti tekevä leimautuukin helposti niskuroivaksi perfektionistiksi, joka ei nosta katetta vaan pomonsa verenpainetta.

Viisas johtaja haluaa varmistaa, että jokaisella työntekijällä on mahdollisuus olla ylpeä työstään ja sen tuloksista. Kun asiaa tarkastellaan pitkällä aikavälillä, se on samalla myös parasta kannattavuuden optimointia.

Seurasin jokin aika sitten läheltä rakennusmiehiä. He olivat kuin onttoja kuoria, joista ammattiylpeys oli imetty kuiviin. Siitä aiheutunut tuska näkyi miesten kasvoilta ja joka ikisestä vasaraniskusta.

Kun työnantaja kiirehtii työmiehiä siirtymään jo seuraavalle työmaalle, alkaa hutilointi, jonka seurauksia korjataan jälkikäteen – kalliimmalla ja vaikeamman kautta.

Muistan elävästi, kuinka vuonna 2011 rikkinäistä WC-pönttöäni yritettiin korjata yhdeksän kertaa ennen kuin se ymmärrettiin vaihtaa uuteen. Jokaisen korjausyrityksen jälkeen kaiken piti olla kunnossa – vaan ei ollut. Kun kaikki korjauskustannukset laskettiin yhteen, tuskin Donald Trumpillakaan oli yhtä kallista WC-pönttöä.

Ammattiylpeys on jokaisen oikeus

Suutuspäissämme emme aina ymmärrä, että timpuri tekee todennäköisesti parhaansa niissä olosuhteissa, jotka hänelle on annettu. Aikataulupaineessa pyristelevä kokenut työntekijä laatoittaa silloin kylpyhuonetta kuin märkäkorva.

Vaikka laatu on huonoa ja asiakkaan tekisi mieli haukkua tekijä pataluhaksi, onko viisasta lyödä lyötyä? Ihmistä, joka on uhri siinä missä minäkin, arvoketjun päässä asiaa hämmästelevä asiakas. Taustalla on usein yksilöä suurempi systeeminen ongelma.

Organisaatioiden johdon tulisi tarkastella kriittisesti arvojaan, asenteitaan ja niitä olosuhteita, joissa ammattitaitoiset mutta alistuneet työntekijät joutuvat päivittäin toimimaan. Huonon laadun taustalla on ylimmän johdon luomia ja ylläpitämiä rakenteita, jotka muovaavat kulttuuria epäterveeseen suuntaan.

Viisas johtaja haluaa varmistaa, että jokaisella työntekijällä on mahdollisuus olla ylpeä työstään ja sen tuloksista. Kun asiaa tarkastellaan pitkällä aikavälillä, se on samalla myös parasta kannattavuuden optimointia.

Lue lisää Aki Ahlrothin kolumneja ja artikkeleja klikkaamalla tästä