Varmasti jokainen äiti ja isä kokee jonkinlaista riittämättömyyden tunnetta kasvattajana. Uskallan väittää, että yksinhuoltajaa nämä tunteet valvottavat öisin vielä keskivertovanhempaa enemmän.
Itse ainakin olen tuskaisen tietoinen siitä, että lasteni kokemus nähdyksi tulemisesta on riippuvainen siitä, miten minä perheen ainoana aikuisena jaksan ja ehdin olla läsnä.